Olli Herman sen sanoi, pitää laiskotella ollakseen luova. Ei välttämättä juuri noilla sanoilla, mutta sen minä kuulin viime lauantaina, kun Herman oli MTV 3:n Posse-ohjelmassa haastateltavana. Tässä olen Suomen kauneimman miehen kanssa samaa mieltä, toimettomana olo helpottaa ideoiden syntymistä. Se on myös loistava tekosyy laiskuudelle. Toinen luova tila itselleni on kuntoilun aikana, johon todennäköisesti myös herra Herman voi samaistua. Kun saavuttaa sen kuntoilun ajattelemattoman tilan, jonka vain fyysinen rasitus voi aiheuttaa, on mieli avoimimmillaan ideoille. Suurin osa omista ongelmanratkaisuista tapahtuu salilla tai lenkkipolulla, oli se sitten esimerkiksi tuleva asiakaskohtaaminen tai miten tuoda jokin esille kuvallisin keinoin. Vielä ei ole tullut vastaan ongelmaa, mikä ei olisi juoksemalla ratkennut. Enkä tarkoita pois juoksemista, se ei toimi kuin tietyntyyppisissä ongelmissa.

Silti ongelmanratkaisusta puhuttaessa parhaiten toimii uni. Yön aikana aivot eheytyvät ja asiat jäsentyvät. Meistä varmastikin jokainen on kokenut sen, kun edellisen päivän vaivannut asia on aamulla tuntunut mitättömältä tai se on yön aikana ratkennut kuin itsestään. Tälle on syynsä:

Uni on välttämätöntä, jotta aivojen energiavarastot täyttyisivät. Yön aikana aivot käsittelevät kaikkea sitä tietoa, jonka kanssa ne ovat päivän aikana olleet tekemisissä. Koetut tapahtumat järjestäytyvät mielessä ja hermoverkko karsii epäolennaisuudet pois. Unen aikana rakentuu uusia hermoyhteyksiä ja vanhoja yhteyksiä purkaantuu. Nukkuessa siis opitaan, järjestellään tietoja ja täytetään energiavarastoja.

Lähde: Aivoliitto.fi

Jos jokin tuntuu erityisen vaikealta, aivot voivat olla yksinkertaisesti väsyneet. Tämä on päivä päivältä tärkeämpää pitää mielessä, kun meidän aivoja pommitetaan uudella tiedolla joka laitteelta. Riittävä uni on tärkeää, mutta niin on myös jouten olo. Osaatko sinä laskea kotiin tullessa puhelimen pöydälle, ja se pysyy siinä koskemattomana aina aamuun saakka tai siihen asti kunnes joku soittaa siihen? Pystytkö katsomaan elokuvan koskematta kertaakaan puhelimeen? Minun on pakko myöntää, että opettelen parhaillaan uudelleen olemaan tekemättä mitään. Tällä tarkoitan pääasiassa sitä, että salilla pyrin pitämään puhelimen laukussa pelkästään soittimena aina loppulämpöön asti. Mikään ei tapa tehokkaammin sitä aiemmin mainittua treenaamisen aivoille suomaa säästötilaa kuin jatkuva puhelimen räpläys, ja ilman turhia ärsykkeitä itse treenikin on moninkertaisesti tehokkaampaa. Kyllä ne Instat ja Tinderit sen tunnin jaksavat odottaa. Illalla kotiin tullessa lasken puhelimen eteisen pöydälle ja koitan pitää sen siinä aina aamukahviin asti, jolloin luen uutiset ja silmäilen niiin tärkeän somen läpi. Tälle viikkoa puhelimeni viikoittain ilmoittama ruutuaika on vähentynyt vain 33 minuuttia, mutta jo nyt mieleni tuntuu levollisemmalta. Tunnen, kuinka negatiivisuus kimpoaa ihoni pinnalta ja kehoni täyttyy vaalean pastellin värisistä positiivisista ajatuksista. Olen yhtä maailman kanssa. Vain olemalla, olen.

PS. Tämänkin kirjoituksen idea syntyi juoksulenkillä, ajatella

Katu oulun torirannassa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *